perjantai 27. maaliskuuta 2015

Taiteellisia kysymyksiä

-Tää on mun tekemä

-Yhdessä on kiva olla, seurata ja tehdä


Miten taide ja kulttuuri tuottaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa?

Lyhyt taiteen määrittely-yritys tässä hetkessä:
Taide on avointa, intuitiivista ja luovuutta herättävä teko/asia yhteiskunnassa. Taide voi olla perinteisesti rajattu eri aloihin maalaus, kuvanveisto jne. tai nykytaidetta joka eri muodoissaan pakenee määritelmää kuten installaatio-, katu- ja yhteisötaide jne. Perinteisesti taidetta tekee taiteilija ja harrastajat - laajemmin osallistujat, katsojat jne.

Vastaukseni on lyhyt näin laajaan ja tärkeään kysymykseen, ja rajaan kysymystä tässä pohtien asiaa hieman kuvataiteen ja teatteritaiteen näkökulmasta. Parhaimmillaan taiteentekijä voi itsenäisesti tai ohjatusti taiteellisen työskentely kautta nähdä maailmaa "uusin silmin". Konkreettisesti piirtäjä joka piirtää vaikkapa mallia huomioi paljon enemmän yksityiskohtia kohteestaan kuin silloin kun on kiinnittämättä keskittynyttä huomiota malliinsa. Taidetekniikoihin liittyy paljon tällaisia nonverbaaleja työskentelymuotoja joiden kautta ympäristön havainnointikyky kehittyy. 

Ympäristöään avoimesti ja arvostelematta tarkkailemaan pystyvä ihminen on valmis myös kohtaamaan toisen ihmisen usein avoimesti. On esimerkiksi tavallista että juuri taiteilijat taistelevat eriarvoisuutta, kiusaamista ja rasismia vastaan yhteiskunnallisesti ja taiteellisin keinoin. Taide, taiteilijat ja taideopettajat voivat puolestaan välillisesti tai suoraan jakaa tätä näkemystään yleisölle. Tunnistamalla yhteiskunnan eriarvoistavia toimintatapoja luodaan mahdollisuuksia puuttua niihin ja oppia toimimaan toisin.

Siinä missä kuvataide erityisesti ja hieman yleistäen on “silmiä avaavaa” kyseenalaistavaa sekä pohtivaa, tuo puolestaan teatteritaide yhteisöille kuten kouluille välineitä luoda konkreettisesti yhteisöllisiä työkaluja. Teatterissa voidaan käyttää ryhmäyttäviä menetelmiä joita jo tiedostavat opettajat pyrkivät työssään käyttämään. Myös teatteritaide laajemmin esimerkiksi teatterissa taide-elämyksenä tuottaa yhteisöllisyyttä. Katsojat ja näyttelijät sekä muu teatterin henkilökunta luovat yhteisen elämyksen ja eläytyvät samaan illusionistiseen tapahtumaan esityksen ajaksi. Nämä taiteen vaikutukset toimivat osana henkilön ja yhteisön sosiaalista pääomaa ja auttavat rakentamaan moniulotteisempaa toimintaympäristöä ja kulttuuria jossa vaikkapa teatterikatsojat myöhemmin toimivat arkielämässään.

Taide toimii parhaimmillaan  yhteisöllisyyttä tuottavana välineenä kun taiteentekijä ja/tai opettaja on hyvin tietoinen toimintatavoistaan, hyvin koulutettu ja valmis jatkuvaan itsereflektioon työssään.Taide itsessään on väline jonka tekijät tarjoavat yhteisön ja yhteiskunnan käyttöön.

Millaisia merkittäviä aisti- ja elämyskokemuksia taide ja kulttuuri tuottaa?

Normaaliaistinen ihminen voi taiteen avulla päästä Flow-kokemukseen parhaimmillaan tarkastellessaan taideteosta. Lyhyesti tiivistettynä flow on oppimisen termi jossa oppija oppii uutta niin että ylittää hieman oman tietämyksensä tai taiteen kohdalla rinnastan tämän siihen että ylittää sopivasti oman mukavuusalueensa. Flow-tila lisää elämäniloa ja tuottaa kokemuksen elämän merkityksellisyydestä, kun ihminen kokee henkistä tai tiedollista kasvua.

Nykyään moni työskentelee mm. päätteellä ja ajattelua painottaen. Erilaiset teatteri, musiikki, tanssi ja kuvataide-elämykset, harrastukset, esitykset jne. ovat tärkeitä stimulantteja kehollisempaan kokemukseen. Rohkea hyppy pois ajattelukeskeisestä toiminnasta voikin viedä hetkessä myös ajattelun uusiin ulottuvuuksiin, ihminen muistaa miten keho reagoi esimerkiksi taiteen tunneärsykkeisiin. Mieli ja keho eivät ole erillisiä instrumentteja joista toinen voidaan unohtaa ja tämä on helpointa kokea juuri taiteen avulla.

Lähes sokea ihminen voi maalata hyvin vahvoin kontrastein esim. mustaa valkoiselle ja saada elämyksen näkemisestä. Jos henkilö ei näe voi hän silti maalata ja saada elämyksen käsillä tekemisestä. Tällainen maalaus on paradoksaalisesti usein myös hyvin rentoa ja jälki kaunista, jolloin sokea tai lähes sokea henkilö saakin hyvää palautetta työskentelystään spontaanisti muilta ryhmässä. Myös haptiset taideteokset tuovat mahdollisuuden kokea taidetta tuntoaistien kautta ja “nähdä käsin” kun näkökyky on heikko.

Taideryhmissä voivat erilailla liikunta-, puhe ja kuulo rajoitteiset henkilöt myös olla mukana ja tuottaa taidetta. Esimerkiksi kuvataiteellinen luominen ei ole “älystä kiinni” ja on nonverbaalisuudessaan kiehtova tapa toimia vaikkapa muistisairaan henkilön kanssa. Taidekokemuksessa ja taideryhmässä voidaan myös irrottautua “hoitaja - hoidettava” ja “opettaja-oppilas” -asetelmista ja olla läsnä ihmisten kesken, koska suoritteet ja älylliset ponnistukset voidaan jättää toiminta-ajatuksesta pois. Tässä on jälleen tärkeää huomioida toiminnan järjestäjän ammattitaito ja toiminnan laatu.

Miten taidetta ja kulttuuria voidaan käyttää syrjäytymistä ehkäisevänä ja erilaisuutta tulkitsevana menetelmänä?

Näen tulevaisuuden koululaitoksen löytävän jo edellä mainitsemiani keinoja opetuksessa. Ymmärtämällä taiteen mieltä avoimena pitämän, kehollisen, flow-elementin sisältämän ja erilaisuuden ymmärtämistä tukevana keinona voitaisiin kouluissa tehdä valtavasti syrjäytymistä ja kiusaamista ehkäisevää työtä. Jos opinto-ohjelmiin otetaan mukaan muiden oppiaineiden väliin ryhmäyttäminen - käytännön ryhmätyön harjoittelu ohjatusti - voidaan kouluviihtyvyyttä parantaa tuntuvasti. Todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa koulut tarvitsevat tällaiseen toimintaan ammattiohjaajia ja -näyttelijöitä kouluttamaan joko henkilökuntaa ja/tai opettamaan lapsia. Tämä on visioni ja haaveeni koulujen monien sosiaalisten haasteiden voittamiseksi. Vaikka en ole itse teatteritaiteen tekijä suoranaisesti, kylläkin välillisesti, näen tässä suuren mahdollisuuden koulurauhan konkreettiseksi ratkaisuksi.

Omassa työssäni teen usein jälkihoitoa vaikka taide olisi parhaimmillaan uudistamassa ja lisäämässä hyvinvointia sekä ennaltaehkäisemässä yksilöiden pahoinvointia. Moni saa tukea ja kannustusta omaan elämäänsä ja sen parantamiseen taideteosten kautta - katsomalla ja ostamallakin omalle seinälle merkityksellistä taidetta. Tähän liittyy usein myös keskustelua taiteilijan kanssa. Monelle puolestaan taideharrastus on psyykeä hoitava ja hellivä toimintamuoto. Minulle lauluharrastus ja myös työ musiikin parissa on kullan-arvoinen rentoutumis- ja uudistumismenetelmä, jossa kehollisesti olen läsnä laulutunnilla, lauluryhmässä ja esiintyessä, jolloin luonnollisesti arkihuolet jää taka-alalle. 

Yhteisöt aidepalvelut K uvataide-, kädentaito-   ja musiikkiryhmien ohjaus ikäimisille, sopii myös kaiken ikäisille osallistuj...